I've Counted Up The Cost

Hei!

Oon ihan varma siita, etta talla puolella palloa aika yksinkertaisesti kuluu nopeampaa kuin siella kotona pohjoisessa. Eilen huomasin jarkytyksekseni, etta on jo syyskuu. Missa valissa elokuu ehti livahtaa loppuunsa?
Luentoviikoista on jo puolet takanapain, mutta onneksi on sentaan saman verran viela edessapain. Oon oppinut niin paljon, ennen kaikkea saanut uusia nakokulmia ja oivalluksia jo ennestaan tutuista asioista. Ahaa-elamysten laskemiseen tarvitsisin ainakin tuplasti enemman sormia ja varpaita.

Hassuinta on se, etta mita enemman opin, sita enemman loydan asioita, joista en viela tieda tarpeeksi. Ma en voi koskaan kyllastya Jumalaan, koska aina on jotain viela enemman. Jotain, mika odottaa loytamistaan. Eika tietamattomyys oo lainkaan toivotonta, vaan innostavaa. Miksi? No siksi, etta Jumala ei lainkaan yrita piilotella ja salailla asioita. Painvastoin, viela enemman kuin ma tahdon todella loytaa ja tuntea Jumalan, Jumala tahtoo mun tuntevan itsensa.
Bonuksena kaupan paalle tietamattomyys ehkaisee ylpeytta ja aikaansaa hyvanlaatuista noyryytta.
Aika mainiota.

Neljannen luentoviikon aiheena oli "raamatullinen maailmankuva" ("Biblical Worldview"). Asiat, joita kasiteltiin eri luennoilla, oli mulle hyvinkin tuttuja teologian opinnoista ja ripareilla opettamisesta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kaytiin lapi yleiskatsaus siita, milta maailman historia, nykyhetki ja tulevaisuus nayttaa kristinuskon mukaan. Kaytiin lapi Raamatun punainen lanka ja pohdiskeltiin kristittyjen roolia ja merkitysta nykymaailmassa. Ennen kaikkea vertailtiin kristinuskon ja muiden merkittavien maailmankatsomusten tarjoamia vastauksia erilaisiin ongelmiin.
Yliopiston luentojen tieteellisen ja neutraalin esitystavan jalkeen oli virkistavaa kuulla naita juttuja pastorilta, joka selkeasti ottaa henkilokohtaisen kannan kaikkiin kysymyksiin, eika pelkaa kuulla kritiikkia ja vastustavia mielipiteita. Sain paljon vahvistusta omiin nakokulmiini ja huomasin asioita, joista haluan selvittaa lisaa, jotta varmasti tiedan, miksi oon sita mielta kuin oon.

Elokuun toiseksi viimeinen viikonloppu olikin sitten superohjelmoitu. Kerroin teille aiemmin siita, etta mina ja 9 muuta tyttoa meidan DTS:lta ollaan mukana Bella's Sisters-nimisessa toiminnassa, joka on suunnattu yli 12-vuotiaille tytoille. No, viikko sitten meilla oli Bella's Camp, eli viikonloppuleiri, jolle osallistui 41 tyttoa, jotka kaikki on ainakin jossain maarin osallistuneet keskiviikkoisiin nuorteniltoihin. Leirilla oli ennen kaikkea rentoa yhdessaoloa, pelailua ja hartauksia. Suuri osa leiria oli luentokokonaisuus, jonka aiheena oli positiivisten ajattelumallien rakentaminen. Viikonloppu oli todella tarkea kokemus tytoille, joista useimmat ei ole saaneet olla kotonaan lapsia; ehdoitta rakastettuja ja vapaita nauttimaan leikista ja perheen kanssa yhdessaolosta. Rehellisesti sanottuna Bella's Camp on tytoille tilaisuus paeta karua arkea ja turvattomia kotioloja.

En osaa sanoin kuvailla, miten vaikuttava kokemus leiri oli. Jalkeenpain hammasteltiin kaikkien ohjaajien kanssa sita, miten paljon me aikuiset saatiin leirista. Tiedan, etta kaikki tytot oppi leirilla valtavan paljon hyvia ja tarkeita juttuja, mutta me ohjaajat opittiin varmasti vielakin enemman. Luentojen sijaan me opittiin ennen kaikkea tytoilta itseltaan. Oon niin vaikuttunut siita, miten vahvoja ja rakastavia tytot oli. Niin iloisia ja energisia riippumatta siita, millaisesta taustasta ne on lahtoisin. Yksi ehdottomasti koskettavimpia asioita oli se, miten paljon tytot tuki ja lohdutti toisiaan. Kyynelia vuodatettiin viikonlopun aikana paljon, mutta kenenkaan ei tarvinnut tehda sita yksin.

Toivottavasti mina ja muut leirilla olleet onnistutaan pitamaan kiinni kaikesta oppimastamme. Mina en ainakaan aio enaa huijata itseani negatiivisilla ajatusmalleilla.
"Be yourself, because everybody else is already taken."

Viidennen luentoviikon aiheena oli ihmissuhteet ("Relationships"). Koko viikon keskimmaisena asiana oli anteeksianto. Puhuttiin tietysti myos kaikenlaisista seurusteluun ja avioliittoon liittyvista asioista kristinuskon nakokulmasta. Anteeksianto on kuitenkin niin kristinuskon ja koko ihmiselaman ytimessa oleva juttu, etta jos sita ei kasittele, olisi holmoa edes alkaa puhua ihmissuhteista. Jos meilla on elamassamme selvittelemattomia asioita joidenkin ihmisten kanssa, me kannetaan mukanamme painavaa taakkaa, jota sitten joudutaan tavalla tai toisella kasittelemaan jokaikisessa ihmissuhteessamme. On aika yksinkertaista, miksi kristittyjen tulisi antaa anteeksi: "antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille  anteeksi Kristuksen tahden." Anteeksi antamisen kannattavuuden perustelemiseksi riittaa kuitenkin ihan pelkka maalaisjarki. Anteeksianttamattomuus vahingoittaa ennen kaikkea sita henkiloa, joka ei anna anteeksi. Joku sanoi osuvasti, etta "katkeruus on yhta kuin joisi myrkkya ja sitten odottaisi jonkun toisen kuolevan".

On vapauttavaa elaa ilman katkeruutta. Oon onnellinen, etta oon osannut elamassani antaa anteeksi jokaiselle, joka on mua kohtaan joskus rikkonut. Ilman Jumalan apua en tietysti mitenkaan olisi siihen kyennyt, sen verran kovapainen kun oon.
Oon sita mielta, etta on mahdotonta olla antamatta anteeksi, jos on itse todella ymmartanyt ja henkilokohtaisesti kokenut Jumalan anteeksiannon ja rakkauden.

Oon niin kiitollinen kaikesta, mita mulla on ja mita on elamassani kokenut. En muuttaisi menneisyydesta tippaakaan, koska jokainen pikkiriikkinenkin hetki on ollut osana kuljettamassa mua juuri tahan pisteeseen, jossa nyt oon. Oon juuri siella, missa mun kuuluukin olla.

 

Viime viikonloppu oli ohjelmista vapaa. Ah, niin ihanaa.
Lepo ja kaikenlainen luentovapaa rentoutuminen tuli niin tarpeeseen. Lauantaina mentiin porukalla kaupungille ja vietettiin taydellinen kesapaiva (taalla on kuulemma viela kevat, mutta minulle tama on kylla jo kesa). Lampoa oli ainakin 27 astetta! Kaytiin supermarketissa ja tottakai syomassa jaateloa Gelatissimo!:ssa. Sitten kaveltiin kotiin pain ja matkalla paatettiin toteuttaa yksi juttu "taytyy tehda Australiassa"-listalta: meat pies! Eli syotiin lihapiirakoita, jotka siis on taalla ihan eri juttu kuin lihapiirakat Suomessa.
Oli niin hyvaa! Maistettiin viitta eri makua. Parasta oli rosmariinilammas. Mmmmm!
Kaiken kukkuraksi meidat naki sattumalta yksi paikallinen pastori, joka sitten tarjosi meille kyydin kotiin! Se lyhensi meidan reissua ainakin puolen tunnin kavelyn verran.
Jumala selkeasti tiesi, etta kaivattiin extralepoa. :)

Sunnuntai oli ihan hassu paiva, koska mulla ei ollut koko paivana mitaan tehtavaa ja melkein kaikki muut teki kotitehtavia. Olin varmaan puolet paivasta ihan levoton ja yritin keksia jotain "fiksua" tehtavaa. "Ei-mitaan-tekeminen" on selkeasti vielakin asia, jota en vain osaa. Mutta en aio luovuttaa. Uskon lujasti siihen, etta viela koittaa paiva, jolloin voin loikoilla tekematta mitaan, ilman paassa pyorivaa ajatusta, etta mun pitaisi olla tekemassa jotain.

Elama on niin uskomattoman hienoa.
Niin kuin esimerkiksi taa paiva.
Ma hengitan.
Ma elan.
Ja Jumala rakastaa mua.

Toisin sanoen: Alkaa minusta huolehtiko, taalla on kaikki paremmin kuin hyvin.

"I'm saying yes to You
and no to my desires
I'll leave myself behind
and follow You 

I'll walk the narrow road
'cause it leads me to You
I'll fall but grace 
will pick me up again 

I've counted up the cost
Oh, I've counted up the cost
Yes, I've counted up the cost
and You are worth it 

I do not need safety
as much as I need You
You're dangerous
but Lord You're beautiful 

I'll chase You through the pain
I'll carry my cross
'cause real love
is not afraid to bleed 

Jesus 
Take my all
Take my everything 

I've counted up the cost
and You're worth everything"

-Sofia