Captivated, I Just Can't Get Enough

Hei!

Se on nyt ohitse. Luentovaihe.
11 viikkoa.
Uskomatonta.

Tuntuu hassulta ajatella odotuksia, jotka mulla oli ennen tanne tulemista.
En tiennyt ihan tarkkaan, mita odottaa. Mita kaikkea YWAM oikeastaan edes on?
Suurin paamaara oli vaan viettaa enemman aikaa Jumalan kanssa, lukea Raamattua
ja kirjoitella lauluja.
En koskaan odottanut oppivani nain paljon.
Kasvavani nain paljon lahemmaksi Jumalaa.

En osaa kuvailla teille sita, mita on tapahtunut mun mielessa, sydamessa ja sielussa.
On ihan kuin Jumala olisi nostanut mun silmien edesta harson, joka aiemmin esti nakemasta
tarkasti. Vasta nyt todella naen, mita kaikkea Jumala on tehnyt ja tekee; miten kasittamattoman suuri on  Jumalan rakkaus jokaista yksittaista ihmista kohtaan. Miten Jumala ei oo koskaan hylannyt ihmisia, vaan jatkuvasti tekee tyota meidan parhaaksi.
Silloinkin, kun me kaannetaan selkamme, Jumala pysyy meidan kanssa.
Jumala on uskollinen ja pitaa kaikki lupauksensa.

En malta odottaa, etta voin joka paiva oppia tuntemaan Jumalaa yha syvemmin ja syvemmin.
En malta odottaa, mita kaikkea tama seikkailu tuo mun eteen.
Seikkailu nimelta elama.

Tanaan alkaa outreach-jakso.
8 viikkoa taytta vauhtia Jumalan tyotoverina.

Outreachin ensimmainen viikko me ollaan Australiassa. Meidan DTS lyo hynttyyt yhteen YWAM Brisbanen kanssa, ja me suunnataan Tenterfield-nimiseen pikkukaupunkiin Pass It On-kiertueen merkeissa (http://www.gopassiton.org). Pass It On-kiertueen ideana on yksinkertaisesti vieda evankeliumi mahdollisimman moneen paikkaan maailmassa, aloittaen Australiasta. Kiertue alkoi Brisbanesta, josta se siirtyy 15 eri valtioon kulkien yhteensa 17,000 km mittaisen matkan, joka oikeasti juostaan viestijuoksuna muun ohjelman ohessa.

Tenterfield on kiertueen viimeinen pysakki. Ollaan siella viikon verran ja tehdaan paapiirteittain samoja juttuja kuin jokaisessa kiertueen lapi kaymassa kaupungissa (tai kylassa). Ensimmaiseksi me pystytetaan valtava teltta, jonka lahettyvilla kaikki tyontekijat (eli vapaaehtoiset) leiriytyvat. Lahes koko viikon ohjelmaosuus tapahtuu teltassa ja sen ymparistossa. Ennen jokaiseen kaupunkiin saapumista YWAM Brisbanen henkilokunta on tiedustellut kyseisen kaupungin seurakunnilta ja kaupungin paattajilta erilaisia tarpeita, joiden tayttamisessa he kaipaisivat mieluusti apua. Me etsitaan hommia, joita kukaan muu ei tahdo tai ei oo vaivautunut tekemaan.
Seurakuntien kanssa tehtava yhteistyo on valtavan tarkeaa ja tarkoituksena onkin tarjota heille lisabuustia ja raikastusta viikottaiseen seurakuntatoimintaan. Me ei olla pelkastaan ulkopuolisia, jotka tuo kaupunkiin ohjelmaa yhden viikon ajaksi. Tarkoituksena on luoda syvia muutoksia ja rakentaa pysyvia toimintamuotoja yhdessa kaupungin kirkkojen ja muiden toimijoiden kanssa.

Meilla ei ole viela tarkkaa kuvaa siita, mita kaikenlaista tyota tullaan tekemaan. Eika meilla oikeastaan voisikaan olla, koska kaytannossa ohjelma muokkautuu paiva paivalta ihmisten ja kaupungin tarpeiden mukaan. Suuri osa ohjelmasta on suunnattu lapsille ja nuorille.
Me jakaudutaan jo ensi viikolla kolmeen outreach-tiimin, jotka ollaan tiedetty DTS kolmannesta viikosta asti. Jokaiselle ryhmalle on Pass It On-kiertueella paivittainen ohjelma, johon saattaa kuulua tyota seurakunnissa, musisointia, vessojen siivoamista, aitojen korjaamista, kaupungintalon maalaamista, kasvovareja, jalkapallon peluuta, kahvin juontia ja juttelua, ruuan laittamista tai siivoamista.
Tai mita vaan muuta.
Ainut varma asia on se, etta kenellakaan ei tule olemaan tylsaa.
Kun yhdessa paikassa saadaan ohjelma tai tyot loppuun, seuraava juttu odottaa jo toisaalla.
Jos joku tulee kysymaan apua johonkin, me tarjotaan sita.

Oon tosi innoissani. Ja viikon paasta varmasti tosi uupunut.
Mutta parhaalla mahdollisella tavalla.

Palataan Pass It On-kiertueelta sunnuntai-iltapaivalla. Maanantai-aamulla 21. lokakuuta lahdetaan lentokentalle ja suunnataan kohti Thaimaata.
Niin jannittavaa.

Ollaan ensimmaiset vajaa kaksi viikkoa Bangkokissa koko koulun kanssa. Meidat ottaa vastaan YWAM toimipiste, joka on jarjestanyt jokaiselle outreach-tiimille viikottaisen ohjelman, mukaanlukien kuljetukset, majoitukset ja ruokailut. Ensimmaiset paivat kuluu orientaation merkeissa, kun saadaan kuulla tarkemmin thai-kulttuurista ja niista kohteista, joissa kukin tiimi tulee tyoskentelemaan. Sen lisaksi tehdaan evankeliointia ja rukouskavelyja Bangkokissa.

Toisella viikolla jakaudutaan kolmeen tiimiin. Kaksi muuta tiimia jaa Bangkokiin tekemaan tyota paikallisten kristillisten yhteistyokumppanien kanssa. Meidan tiimi suuntaa lahelle Thaimaan pohjoisrajaa, Chiang Rai-nimiseen maaseutukylaan. Ollaan Chiang Rai:ssa 3,5 viikkoa ja tyoskennellaan paikallisen kirkon kanssa. Tehdaan kaikenlaista tyota, ei pelkastaan "tyypillista" seurakuntatyota. Autetaan erilaisissa rakennusprojekteissa ja kylan kunnostamisessa. Saatetaan tehda tyota ruuanlaiton ja viljelemisen parissa. Tietenkin suurimmaksi osaksi tehdaan tyota kirkossa.

On vaikea sanoa, milta elama kylassa tulee nayttamaan. Ei auta muu, kuin menna paiva kerrallaan, silla suunnitelmat saattavat hyvinkin muuttua.
Tehdaan sita, mika kulloinkin on tarkeinta.
Eika sita tarvi tietaa etukateen. Luotan niin vahvasti Jumalan johdatukseen.
Meidan ei tarvi osata kaikkea ja olla taydellisia. Joka paiva on tilaisuus oppia enemman ja kasvaa enemman. Tarkeinta on pitaa mieli avoimena ja antaa kaikkensa.
Kuunnella Jumalaa, joka on luvannut neuvoa oikean tien jokaiselle, joka kysyy Hanen tahtoaan. :)

Ollaan Thaimaassa yhteensa seitseman viikkoa. Kuudes viikko on meidan tiimille viela epaselva, koska meidan alkuperainen kohde peruutti, ja etsitaan talla hetkella uutta paikkaa, jossa voidaan olla avuksi. Joka tapauksessa palataan Chiang Rai:sta takaisin Bangkokiin. Hyvin luultavasti tullaan tyoskentelemaan entisten prostitoitujen ja ihmiskaupalta pelastettujen naisten kanssa.
Mutta se saattaa viela muuttua.

Viimeinen viikko outreachia on varattu toipumista varten. Yksi meidan tiimeista menee eraalle saarelle ja me kaksi muuta tiimia pysytaan Bangkokissa, jossa majoitutaan hotellissa. Puretaan kaikkea outreachin aikana tapahtunutta ja annetaan seka meidan mielelle etta keholle aikaa rentoutua. Pidetaan hauskaa ja ollaan kiitollisia kaikesta, mita ollaan saatu kokea.
Ja sitten palataan Australiaan.
Yksi viikko yhdessa, ennen kuin jokaisen tie jatkaa kulkuaan uuteen suuntaan.

En voi edes sanoin kuvailla, miten innoissani oon outreachista. Jumala on tehnyt niin paljon DTS:n aikana, enka malta odottaa, etta paasen tekemaan tyota yhdessa Jumalan kanssa.
Ensimmaista kertaa todella vapaana, tuntien Jumalan ja luottaen Jumalan johdatukseen ja rakkauteen.
Tietan, etta mun ei kuulu tehda kaikkea omilla voimilla.
Jumala tuntee mut ja tietaa, mihin ma pystyn. Jos Jumala kutsuu mut tiettyyn tilanteeseen, niin silloin Jumala myos antaa mulle valineet selviytya siita.
Ei pelkastaan selvitytya, vaan vahvistua ja muuttua lahemmaksi sita, millaiseksi Jumala on mut tarkoittanut.
Jumala ei jata mua tyhjin kasin.

Rakastan meidan tiimia. On mahtavaa huomata, miten Jumala on valinnut just tietyt ihmiset samaan tiimiin taydentamaan toisiaan. Meilla on erilaiset heikkoudet ja erilaiset vahvuudet. Silloin kun yksi on heikoimmillaan, muut voi rohkaista ja keventaa taakkaa ottamalla osaa tyohon.
Silloin, kun joku ei huomaa jotain vahvuuttaan, muut voivat auttaa kutsumaan sen esiin, jotta jokainen meista voi kukoistaa siina, mihin Jumala on meidat mittatilaustyona suunnittellut.

Ollaan juteltu meidan tiimin jasenten kanssa paljon odotuksista ja ylipaataan ajatuksista outreachin suhteen. On mielettoman upeaa huomata, etta ollaan niin samalla aaltopituudella.
Jos yrittaisin lyhyesti kuvailla, mita me tiimina toivotaan outreachilta, pukisin sen seuraavanlaiseen muotoon: "Haluan, etta jokaisen paivan lopulla olen niin vasynyt, etta jopa makuupaikalle asti selviaminen tuntuu melkein liian raskaalta suoritukselta. Sitten voin makuulle asettuessani hymyilla niin leveasti kuin vaan ikina voin, koska tiedan, etta olen antanut kaikkeni. Ihan kaikkeni."

Oman itsensa unohtaminen on toive, joka kuvaa koko meidan tiimia. Outreach on meille aika, jolloin halutaan koko sydamestamme tehda Jumalan valtakunnan tyota. Tehda juuri sita, mita Jumala tahtoo meidan tekevan. Me haluaan palvella ja rakastaa laheisiamme; jokaista ihmista, joka me kohdataan. Keskittya koko paivan muihin.
Niin, etta paivassa ei ole edes pikkuruista hetkea aikaa ajatella itsea.

Outreach ei ole jotain, minne me mennaan odottaen saavamme jotain. Ravintoa sielulle ja piristysta "tavalliseen" elamaan. Oureach:ssa on kyse kaikesta muusta paitsi meista itsestamme.
Me annetaan kaikkemme, eika odoteta mitaan takaisin.

Miksi?
Koska Jumala on antanut meille kaikkensa.

Oon saanut Jumalalta niin paljon.
En halua tehda mitaan muuta, kuin rakastaa Jumalaa yha enemman ja enemman,
ja tehda yhdessa Jumalan kanssa sita, mihin Jumala kulloinkin mut kutsuu.

En oo koskaan tuntenut olevani nain elossa.

"You hide, I wanna find You
Go and I will follow You
I wanna be where You are
as you move, I'm right beside You
Lord, I'm running after You
I wanna be where You are 

I'm chasing You , I'm so in love
Captivated, I just can't get enough
I'll spend my days running after Your heart

And where You lead I'll go,
I wanna be where You are

From the moment I rise
To the moment I sleep
My affection is for You
And even as I dream
I wanna know You
I'm after Your heart 

This life, this love
Was always meant to be
A wild crazy adventure
Discovering, the thrill, the rush
The more of You I see,
The more it leaves me wanting
You're Everything

Captivated, I just can't get enough
I'll spend my days running after your heart"

P.S. Tama on nyt hyvin luultavasti viimeinen kirjoitus pitkaan pitkaan aikaan.
En tieda, missa meilla on netti, vai onko missaan. Thaimaassa kylassa ei ainakaan.
Mutta jos minusta ei kuulu mitaan, olen varmasti kunnossa.
Luultavasti taysi vauhti paalla rakentamassa Jumalan valtakuntaa.

Hih.

Rakastan teita kaikkia siella kotona.

-Sofia