Hands Wide Open

Ihan ensiksi taytyy sanoa, etta aika kuluu aivan liian nopeasti. Voisin vannoa, etta vasta eilen istahdin lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla. Tuntuu, etta ollaan oltu taalla vasta ihan hetki, mutta tunnettu toisemme jo vuosia.

Viime viikolla aloitettiin ensimmainen luentojakso, jonka aiheena oli Jumalan olemus & luonne (The Nature & Character of God). Kaikki luennot piti Pablo Nunes, joka johtaa YWAM-koulua etela-Australiassa. On mielettoman siistia, miten paljon jollain voi olla intohimoa opettaa aiheesta, josta on varmasti puhunut jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Miten jossain voi palaa niin hehkuva liekki, etta yksikaan samassa huoneessa olevista ei voi jaada kylmaksi.

Luennot taalla on juuri sita, mita oon yliopistossa kaivannut. Suorastaan janonnut.
Ihmisen pienuuden tajuamista ja Jumalan rakkauden hammastelemista.
Ymmarrysta siita, millaista on vastaanottaa niin paljon tekematta mitaan.
Ja sen jalkeen palavaa halua jakaa tuo rakkaus eteenpain.

Opittiin ennen kaikkea siita, miten Jumala on kutsunut ihmiset edustamaan itseaan maailmassa. Tarkeinta Jumalan tuntemisessa on se, miten "elamme" tuon ymmarryksen todeksi omassa elamassamme. Jos todella uskomme Kristuksen sovitustyohon, Jumalan armoon, meidan elamamme tulisi olla nakyvalla tavalla sen mullistamaa.
Taysin ehdottoman rakkauden vastaanottamisen jalkeen on mahdotonta elaa muulla tavalla, kuin pyrkien joka hetki viemaan tuota rakkautta eteenpain.

Viime viikolla aloitettiin myos kotityot, joita jokaisella on ainakin kolmena paivana viikossa. Mun tehtavina on kahdesti viikossa siivota tyttojen vessat, sunnuntaisin tiskata paivallisen jalkeen ja torstaisin  auttaa yhden DTS:n ohjaajan vaimoa kotitoissa (ne saa vauvan syyskuussa, niin jannaa!).
Saatiin toivoa tiettyja kotitoita, ja olisin halunnut paasta leipomaan tai laittamaan ruokaa, mutta oon oikeastaan ihan valtavan tyytyvainen naihin tehtaviin. Oon nimittain melko nopeasti huomannut, etta kun taalla on suurimman osan ajasta aanekkaiden amerikkalaisten ymparoimana, mun kaltainen suomalainen pohdiskelija kaipaa omaan rauhaan vetaytymista. Vessan siivoaminen tarjoaa siihen loistavan tilaisuuden.
Mita enemman taalla oppii muista ihmisista, sita enemman oppii itsestaan. Oon oppinut, etta nautin aika paljon hiljaisuudesta. "Hiljaiset hetket" eli Raamatun lukemiseen ja Jumalan kanssa jutteluun tarkoitetut ajat lukujarjestyksessa on taalla ehdottomasti yksi mun suosikkijuttu.

Menneena viikonloppuna meilla ei ollut lainkaan ohjelmaa, joten paatettiin lauantaina kavella porukalla Toowoomban keskustaan, jonne on noin 5 km. Pakattiin lounasevaat reppuun ja vietettiin rento paiva kaupungilla. Mulla on jo nyt siella ehdoton suosikkipaikka: Gelatissimo!
Kuten nimesta voi paatella, Gelatissimo on italialainen jaatelobaari. Italialainen jaatelo on vaan jotain niin hyvaa! Valitsin tuon mun suosikkipaikaksi oikeasti jo ekana paivana, ennen kuin oltiin edes kayty siella.
Ma niin rakastan jaateloa.

Talla viikolla luentojen aiheena on ollut Jumalan kuunteleminen  ("Hearing the Voice of God"). Luennoitsija Josh lensi tanne naapurista, Uudesta-Seelannista.
On ollut ehdottomasti raskaampi viikko verrattuna edelliseen. Niin paljon tyostettavaa ja ajateltavaa. Luennoilla on koko ajan vastaanottanut niin paljon asioita, ja sitten luentojen jalkeen loppupaivan pyorittelee niita asioita mielessaan ja sydamessaan.
On ollut kuitenkin samaan aikaan niin antoisa viikko. Ollaan koettu yhdessa vaikka mita, ja meista on muodostunut yha tiiviimpi perhe, jossa tuetaan toinen toisiamme. Me kuljetaan toistemme rinnalla lapi hyvien ja pahojen asioiden, ja tarpeen tullen kannetaan ystavaa, kun omat voimat ei riita yksin puskemaan eteenpain.

Talla viikolla ollaan myos ekaa kertaa osallistuttu paikalliseen seurakuntatoimintaan. Meidat jaettiin kolmeen eri ryhmaan sen perusteella, mita ollaan DTS-hakemuksissa kerrottu itsestamme ja elamastamme. Mina ja 9 muuta tyttoa ollaan mukana "Bella's Sisters"-nimisessa toiminnassa. Se on osa City Women:ia eli Toowoomban kristittyjen naisille kohdistamaa toimintaa. Bella's Sisters on eraanlainen nuortenilta, joka on tarkoitettu yli 12-vuotiaille tytoille. Ainutlaatuista siina on se, etta suurin osa tytoista tulee rikkinaisista kodeista ja monilla on taustalla tosi rankkoja kokemuksia jo tuossa iassa. Vain harva nuorteniltaan tulevista tytoista on saanut kotona kokea rakkautta tai hyvaksyntaa, ja siksi useimmat karsii huonosta itsetunnosta ja jopa itsetuhoisuudesta.
Meidan pyrkimyksena on osoittaa noille tytoille, kuinka arvokkaita ja rakastettuja ne on. Ennen kaikkea toivotaan tyttojen ymmartavan sydamensa pohjassa asti, etta jokaisen elamalla on tarkoitus ja jokainen heista on ainutlaatuinen Jumalan ihme.
Jo ensimmainen Bella's Sisters-ilta oli unohtumaton kokemus.
Ja sain ihan hirmuisen paljon haleja!

Viime oisen (oon jo unohtanut, etta kirjoitetaanko tuo yhteen vai ei?) kylmyyden ja pohdiskeluntayteisen viikon jalkeen on ihanaa suunnata ajatukset rentouttavaan viikonloppuun.

En malta olla paljastamatta, etta me matkataan huomenna Brisbaneen elaintarhaan.
JEEEEEEEEEEEEEEEE!

Siela on kenguruja ja koalia.
Joku lupasi, etta siela on jopa vesinokkaelaimia!!!
APUA.
Oon niin innoissani.
Ja niin on kaikki muutkin.

Jaakaa siis odottamaan seuravaa kirjoitusta ja elaintayteisia kuvia...

"I lean not on my own understanding
My life is in the hands of the Maker of heaven

I give it all to You God
Trusting that you'll make something beautiful out of me

There's nothing I hold on to
There's nothing I hold on to
There's nothing I hold on to
There's nothing I hold on to

I will climb this mountain with my hands wide open

I will climb this mountain with my hands wide open"

-Sofia
(vasynyt, mutta niin onnellinen)