Hoksasin juuri, etta naista blogikirjoituksista tulee kylla tosi vaikealukuisia, kun en voi kayttaa suomalaista nappaimistoa. Aluksi mietin, etta vaihtaisin englantiin, mutta ajatelkaa nyt: en voi puhua taalla suomea viiteen kuukauteen (paitsi itelleni, mutta se alkaa kayda jo vahan tylsaksi ja oudoksi). Joten pahoittelut, mutta yrittakaa ymmartaa ja mielikuvituksellanne tayttaa ihanat suomalaiset aakkoset sinne, minne ne kuuluu.
Taalla on ollut netin kanssa ongelmia, enka oo saanut viela ladattua ollenkaan kuvia. Argh. Joten malttakaa vahan aikaa, toivottavasti ens viikolla saisin laitettua niita. Ihan tylsahan tanne on kirjoitella ja selitella, jos en voi nayttaa teille mitaan.
En voi vielakaan oikeasti uskoa, etta oon taalla. Ihan mielettoman siistia.
Lentokone laskeutui Brisbaneen turvallisesti ja ajoissa keskiviikkona kello 5:15 (eli 22:15 Suomen aikaa). Lentokentalta meita lahti yhdeksan tyyppia samalla minibussilla Toowoombaan, jossa tama meidan koulu siis sijaitsee. Jo bussimatkalla (n.120 km sisamaahan) haukottiin henkeamme, kun katseltiin maisemia ymparilla. Ja ne vaan parani, kun paastiin koululle. Koulu sijaitsee alueella nimelta Prince Henry Heights, joka nimensa mukaan on aikamoisen korkealla vuoren laella. Taalta nakee ihan valtavan kauas ja jokapuolella on kasvillisuuden peittamia vuoria.
Ensimmainen paiva oli suurta taistelua jet lagia vastaan. Olin ihan supervasynyt jo heti, kun tultiin koululle, koska en saanut nukuttua toisella lennolla kamalan hyvin. (Ja ensimmaisella lennolla olin aivan liian innoissani leffatarjonnasta enka vaan malttanu nukkua koko aikaa...) Paatettiin kuitenkin muiden vasyneiden matkaajien kanssa taistella yhdeksaan asti, jotta paastaisiin mahdollisimman pian oikeaan unirytmiin kiinni.
Torstai-iltapaivaan mennessa kaikki oli saapunu koululle ja pidettiin DTS:n alkamisen kunniaksi pizzajuhlat. Meille esiteltiin tietysti heti myos yksi australialainen herkku, "tim tam slam". Tim tamit on sellasia jannia suklaakekseja, jotka sellasenaan ei oo mitenkaan ihmeellisia. Mutta ne taytyykin nauttia kuuman "milo"-kupposen kera (vahan niin kuin kaakaota). Ensin suorakulmion muotoisesta keksista haukataan pienen pienet palaset pois vastakkaisista nurkista, ja sitten sita kaytetaan pillina juomaan miloa. Heti kun juomaa alkaa tulla keksin lapi, keksi taytyy nopeasti hotkaista suuhun ennen kuin se sulaa ja tahmaa tassut. Niin hyvaa!
Tana viikonloppuna meilla on ollut orientaatiota. Meita on taalla reilu kolmekymmenta, ja sen lisaksi ohjaajat ja apuohjaajat eli "staffilaiset". Suurin osa on yhdysvalloista, joten varmaan todennakoisinta on, etta puhun palatessani jenkkiaksentilla. Yritan kylla parhaani australia-aksentin hankkimiseksi, se on niin siistin kuulosta! Amerikkalaisten lisaksi taalla on 2 kanadalaista, 2 australialaista, 2 tanskalaista, 2 hollantilaista, 3 saksalaista, 1 ranskalainen ja 1 sveitsilainen. Joten ollaan me eurooppalaisetkin ihan hyvin edustettuina! ;)
Orientaatioon on kuulunut tietysti saantojen ja muiden kaytannon juttujen lapikayminen. Valtavan iso osa tata viikonloppua on kuitenkin ollut se, etta jokainen meista on kertonut oman elamantarinansa. Tehtavanantona oli kertoa kolme tarkeinta asiaa, jotka on vaikuttaneet siihen, millainen ihminen on nyt, ja sen lisaksi kertoa suhteestaan Jumalaan ja odotuksistaan DTS:aa kohtaan. Siihen meni yllattavan paljon aikaa, kun vajaa 40 ihmista kertoi elamantarinansa. Tarvittiin aika monta sessiota ja ruokataukoa. Ja aika monia kyyneleita.
Taalla on ihan mielettomia ihmisia. Jokaisen tarinan kuuleminen oli niin siistia. On ihmeellista, miten Jumala on tuonut meidat tanne niin erilaisista taustoista. Jokainen taalla vietetty hetki on jo nyt hammastyttanyt mua silla, miten ihmeellisin tavoin Jumala toimii meidan elamassa ja meidan kautta. Vaikka me oltaisiin kuinka kompeloita tahansa.
En malta odottaa sita, etta huomenna alkaa ensimmainen "luentoviikko". Ollaan jo aikalailla totuttu meidan paivarytmiin, koska pidettiin nyt ensimmaisena viikonloppuna ns. "arkirytmi" ylla, vaikka yleensa viikonloppuna on rennompaa (esim. aamupala on myohemmin, eika oo luentoja). Aamupala on 7:00, 8:30 alkaa luentosessio (yleensa parilla ylistyslaululla ja rukouksella), 10:30 on "morning tea" eli pieni valipala ja kahvia, sitten jatkuu taas luento ja 12:30 on lounas. Lounas on taalla kevyt ateria, tahan asti on ollut taytettyja voileipia ja hedelmia. Iltapaiva on vapaata (tai kotitoiden tekemista, jotka jaetaan huomenna), 17:30 on paivallinen eli iso lammin ateria. Illalla saattaa olla jotain ohjelmaa tai sitten vaan hengailua (tassa porukassa ehdottomasti jammailua!). Yhteiset tilat lukitaan klo 21:30 ja hiljaisuus alkaa klo 22:00.
Aamuisin on myos vapaaehtoinen ylistys/rukoussessio klo 6:00. Ollaan kayty ennen aamupalaa lenkilla ranskalaisen Clairen kanssa, mutta ajateltiin, etta aina joka toinen aamu mentaisiin ylistysjuttuun ja sit joka toinen aamu lenkille. Taalla on niin mielettomat lenkkeilymaisemat, etta niihin ei kylla voi kyllastya.
Tassa on jo nyt ollut valtavan paljon asiaa, mutta on niin paljon kerrottavaa! Oon kotiutunut tanne tosi hyvin. Paitsi etta taalla on sisatiloissa ihan luonnottoman kylma; jotain 14 astetta. Ulkona ei tunnu kylmalta, vaan enneminkin kotoisalta. Villasukat on kylla tullu tarpeeseen.
Jo nyt tuntuu, etta ollaan taalla niin kuin yksi iso perhe. Ja miten paljon me tullaan viela yhdessa kokemaan. Ah, elama on niin huippua!
Rakastan teita siella kotona.
"Where you go, I'll go
Where you stay, I'll stay
When you move, I'll move
I will follow you
Who you love, I'll love
How you serve I'll serve
If this life I lose, I will follow you"
-Sofia
.jpg)
